Heihei keinukammo?

Keinukammo on ollut meidän riesana alusta asti ja varauduin tähän ongelmaan heti kun Kelmin kanssa päätin aloittaa agilityn. Ollaan kokeiltu erilaisia harjoitteita ja edetty asian kanssa tosi hitaasti. Nyt kuitenkin ohjaajan veri vetää kisoihin joten päätin että keinukammosta on eroon päästävä keinolla millä hyvänsä :) 

Lehdistön Esa lähti hallille antamaan treenivinkkejä, kiitos siitä! :) Pistettiin ensin säädettävä keinu matalalle ja pöytä keinun ylösmenon alle. Eli siis koira pöydän kautta keinua alaspäin ja pieni keikautus päässä. Tätä Kelmi ei jännittänyt - hyvin sujui! 
Vaihdettiin pöytä keinun toiseenpäähän eli Kelmin piti kiivetä ylös ja päässä taas ihan pieni keikautus pöytää vasten. Tämä jännitti enemmän mutta ei ylitsepääsemättömästi. 
Tästä lähdetään nyt etenemään pikkuhiljaa ja lisäämällä aina enemmän ja enemmän keikkausta. Alastulon kanssa täytyy olla tarkkana ja opettaa se varmanpäälle jotta Kelmi ei edes keksi lentokeinua. Luulen että tämänluontoisella, hieman herkemmällä koiralla lentokeinun jälkeen saisi lähteä taas pohjamudista keinun opetuksen kanssa. 

Tehtiin myös hieman kontaktitreeniä - Kelmi taas valjaissa, Esa apuohjaajana ja pallo etupalkkana. Puomi on selkeästi vaikeampi kontakti Kelmille mutta tämäkin sujui OK. Tehtiin myös hieman radanpätkää jossa kokeiltiin niisto-sokkaria ja tämä meni kivasti :)
Kisakuume jyllää - ehkä meillä on pian toivoa päästä virallisiin asti! 

Ai niin - kokeilin radanpätkää myös Esan kettuterrierin kanssa. Osaava ja taitava koira jota oli mukava ohjata! Varmistelin todella paljon ja katsoin että koira varmasti tekee vaikka kyllähän se osasi! Virkistävä kokeilu :)