Perjantain kisoista vähän enemmän.. Kyseessä oli siis TSAUn perinteiset juhannuskisat Tuorlan majatalolla Kaarinassa. Kisapaikka oli aika mahtava! Kyseessä on iso maalaisalue jossa löytyy majataloa, asuntoja, koulutoimintaa ja upeat maisemat. Paikan päällä pääsi lämppäämään koiraa hienoissa maisemissa ja uittamaankin :) Päivä oli todella kuuma ja kisapaikalla ei ollut varjon varjoa joten uimassa käytiin parikin kertaa. Kelmi sai myös uuden superherkullisen vihreän viilennysloimen Dog It Lifeltä.
Sitten itse kisasuoritukseen. HYLyksi meidän ensimmäinen kisa meni enkä enempää odottanutkaan. Rata oli Bob Griffinin (GB) hyppyrata, mielestäni helppo ja se olisi kyllä pitänyt suorittaa. No muuten suoritettiinkin mutta lähtö epäonnistui. Itsellä on aina treeneissäkin ollut tärkeää lähdön onnistuminen - koko pakka menee sekaisin eikä oma ohjaus enää toimi niin hyvin. Tarvitsen aikaa päästä asemiin valmiiksi ja keskittyä hetken ennen kuin vapautan koiran. Kelmi lähti ennenkuin pääsin valmiiksi vastaanottoon ja näin ohjauspakkani sekosi enkä ollut enää ajoissa. Vasta videolta näin kuinka aikaisin Kelmi oikein lähtikään ja huomasin että mahdollisuudet ehtiä on aika pienet. Kolmas este mentiin siis ohi ja kun kutsuin Kelmin takaisin se hyppäsi väärinpäin mokoman joten HYL. Sitten Kelmin keskittyminen herpaantui ja kävi välissä vähän kiertämässä ja tekemässä pussin. Sijaistoimintoa varmaan kun mitään ei tapahtunut. Seuraavana esteenä oli kepit jolle lähetys ei meinannut onnistua , luulen että koira ei oikein keskittynyt ja omistajakin oli vähän herpaantunut. Noloin kohta oli kun Kelmi lähti lopulta suorittamaan keppejä ja kutsuin sen KOLME kertaa takaisin koska katosin että se menee väärältä puolelta! En tiedä mikä jännityksen aiheuttama aivopieru minulle iski mutta kyllä harmittaa. No neljännellä kerralla annoin koiran suorittaa ja tuli viimisestä välistä pois.. Voi huoh!
Sinnikkäästi päätin että radalta en poistu ja loppuun asti mennään! Hyvä niin sillä loppu oli ihan hyvä :) Pituuden ja hypyn jälkeen Kelmi on jo laskeutumassaja tulossa oikeaan suuntaan mutta keskittyminen herpaantui taas ja teki pienen koukkauksen. Muistan kun tuossa kohtaa olin varma että Kelmi lähtee radalta. Rataa ei ollut aidattu kunnolla vaan sitä merkkasi ainoastaan muovinarut ja narujen takana oli tuossa kohtaa joku karvainen koira. No onneksi Kelmi tuli takaisin ohjaukseen ja jatko oli taas ihan hyvää. Oma liikkuminen on kyllä melko surkeaa katsottavaa, töksähtelevää eikä ollenkaan sujuvaa. Viimeinen este jäi muuten välistä kun en sitä tarpeeksi hyvin ohjannut mutta en jaksanut enää korjata :D Alla video teille, koettakaa kestää silmienne särkyminen alun sähläyksissä..
Videosta kiitos Esa Lehdistölle
Luulen että suoritukseen vaikutti hyvin paljon oma hermoiluni. Kelmi varasti lähdöstä varmasti juuri sen takia. Olin lähtöalueella odotellessani aivan jännityksen vallassa. Hermoilin kaikkea mahdollista ja eniten tuota pohjaa. Olin varma että joko sen hajut vie Kelmistä vallan ( vaikka ikinä Kelmi ei ole agia/tokoa tehdessä edes harkinnut haistelevansa) tai sitten että lennän nurin. Itselläni on ollut pahoja ongelmia polven kanssa ja polvilumpioni on mennyt monesti sijoiltaan. Vaikka kaksi korjausleikkausta on tehty, kipu ja tapahtumat on jättäneet jälkensä ja pelkään liukkaita pohjia. Tarkoituksena olisi nyt ostaa hyvät ja pitävät agilitykengät jotta sitä kautta saisin varmuutta suoritukseeni ja omaan pystyssä pysymiseeni. No ensimmäinen kisastartti alla ja vaikka suoritus ei ollut mahtava, kisakuume jäi päälle enkä malta odottaa agirotua :) Sitä ennen käymme kyllä treenaamassa lähtötilannetta, kepeille lähetystä, keinua ja ratatreeniä.
Tällä hetkellä olen yöviikossa töissä ja sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä mökille. Lauantain epikset ja muut satunnaiset treenikerrat jäävät siis ainoiksi ennen agirotua joten jännäksi menee!
Voi ei nuo kepit!
VastaaPoistaMut ekat kisathan nyt melkeenpä kuuluuki mennä vähän huonommin, on ainakin helpompi petrata seuraaviin :D Mun silmään Kelmi ainakin hakee ja irtoo tosi hyvin esteille, kyl se siitä ko kokemusta kertyy :)
Arvaa vaan hävettääkö :D Ihan vähän..
VastaaPoistaKelmi kyllä irtoo ja tekee jos vaan ohjaan oikein, harmi vaan kun se reagoi myös mun jännitykseen. Vanhempi koira joskus ollut näyttelyissä ja muualla ihana ; mitä enemmän mä jännitän niin sen rauhallisempi se on :D Hyvä mennä tommosiin "pikkukisoihin" kun Agirotu seuraavaksi ;)
Se on kumma toi jännitys et miten sen tarvii vaikuttaa koiraan niin paljon :D mua ei aluks jännittäny yhtään, mutta kun kisat lisääntyy niin lisääntyy jännityskin ja Roni sikailee vaan koko ajan enemmän ja enemmän :( alettiin nyt tekeen niin kun meijän seuralla on mukavasti möllikisoja et palkkaan sitä joka radalla aina muutaman esteen jälkeen, jospa se mielenkiinto yhdessä tekemiseen taas löytyis.
VastaaPoistaOnnea agirotuun, meki oltais tultu mutta kun ne kentät ei oo aidattu :P